"Aurinko ja kuu.
Syttyneet kaukana sieltд
missд lehvдin suoja yllein kumartuu.

Kai vuosia olen jo kulkenut
muassa metsien kansojen.
Olen oppinut viisautta susilta
ja nukkunut karhujen kanssa.

Yhtддn ihmistд en ole kohdannut,
kylдnkддn liepeille sattunut.
Tiedд en matkaani kotoa.
Kohtalo sanelee minne johtaa tie."

Kaukana tyvenessд
vehreд polku verelle johdattaa.
Yllд maan, taivas kattona,
loppunsa on kaikella.

"Kai vuosia olen jo kulkenut
miettien veljeni lдhtцд.
Kunpa tietдisin minne hдn pддtyy.
Jumalat suojelkoot hдntд matkallaan."

Jдrkдhtдvдt vankat kalliot.
Vaeltavat kuu ja aurinko.
Tuulet yltyvдt, myrskyt tyyntyvдt.
Laivojansa aallot etsivдt.

"Taivaalla tдhdet valaiskaa,
tulen vain minд tarvitsen.
Luonnosta olen syntynyt,
edessдs' mitддn pelkдд en."