Kuule kuinka tuulen tytдr
laulaa kaunista lauluaan.
Kuinka henkдyksensд
lumpeita hiljaa liikuttaa.

Syvддn vihreддn silmien noiden
valo tдhtien lankeaa.
Sydдmessддn voima kuin heleд nauru
joka kantaa maailmain taa.

Aikojen saattoon tuulen tytдr
laulaa kaunista lauluaan.
Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa.
Hellд kдtensд metsдn kehtoa keinuttaa.

Soturin Tie

Suuri on hдnen vдkevyytensд,
valtava hдnen voimansa.
Karuilla mailla kasvanut
mies alla jдisen tuulen.

Vain vire joukkonsa johtaa
myrskyn silmдstд tyveneen.
Soturin tie on mainettaan kantaa,
ei miekkaansa maahan laskea saa.

Soturi, sankari,
viitan kultaisen kantaja.
Taisteluun, kuolemaan,
tiellд jumalten kaupunkiin.