Missд lienee hдn joka
kylдnsд mцi,
johti vihollisen hyцkkдykseen?
Missд lienee hдn joka veljensд verta
jalkojensa juureen vuodatti?

Kuka lienee hдn vailla rohkeutta,
muinoin mieli soturin?
Kuka lieneekддn vailla kunniaa,
katkeruuden liekin polttama?

Hдnkц kuullut ei teurastettavia,
omaa heikkouttaan kirosi?
Hдnkц palkan teoistansa sai,
rikkauden taakan kera pakeni?

Taival petturin synkдn taivaan alla,
luolat susien eivдt suojaa anna.
Pako ikuinen, et muuta nдhdд saata,
taival petturin niin lohduton.

Ja tiedдt, silmдt nuo tarkkailevat askeleita hдtдisten,
on maa aina nдlkдisempi mitд vдhemmдn se saalistaa.
Niin helppoa on upottaa matkaaja ja raskas lasti
kun ote hellittдmдtцn jo etsii hautapaikkaa.