en enдд yksin hallitse koskia ja metsдд
puitani koura kyltymдtцn repii juuriltaan
kuka valtakuntani rajoja kдydд uskaltaa
nдin rikkoa iдisyyksien rauhaa?
korvessa monta asuu voimaa
vielд karhu kynsin teitдkin paikastanne muistuttaa

kaikki syntyy raivosta, siitд tuskasta
jota tuli maahan valaa kдdestд jumalan
tuhansien hautojen hohkaessa hiljaisuutta
alkaa marssimme tuhansiin lisдд
kituessaan hiljaisinkin kiroaa
heikoinkaan ei tallottuna makaa vihan kasvaessa

eikц valo riitд niin kauas ettд nдkisit
pedot joiden jo kuulet liikkuvan?
herддt sotahuutoon, vilkuillen tyhjyyteen
oma pelkosi riistдд toivon elдmдstд
kaikki raivosta syntyy tuskasta
poltettuun maahan poltettuun jumalaan kaikki palaa

tulen valtakunnasta veren valtaan
veren vallasta kuolemaan
hylдtty karjasi teuraaksi joutaa
yц helppo on taposta puhdistaa
ei kukaan tuolle puolen nдe
ei teillд ole aikaa

yksin jдд roihuamaan
saastaisten ruumisten rovio
maa hetken palaa mustana
mustaan vereen saa nukahtaa