Koylionjarven Jaalla (Pakanavedet II)

Saapui hдn, sanansaattaja
kддnnytetyn kansan
totuuttansa opettamaan meille vддrдuskoisille.
Uhattuna kirvestдnsд teroittamaan talonpoika –
puolesta metsien, jдrvien, sддstyneiden veljiensд.

(voittajansa)

Korvansa kavaluudelle
ymmдrtдmдttцmдt antoivat;
Lalli nдki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensд harhailijan yцn sydдmessд yllдtti,
oli veriselle jдrven jддlle pддttyvд ristin
taival...

"Vaan pian rantautui lдnnestд
satoja laivoja,
tuhansia heitд, jotka saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten vuosien kuluessa,
tahtonaan n-yryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sддliд tuntematta mursivat sitkeдn vastarinnan
voimallisilla aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensд Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityц, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto,
pakotettiin hдpeддn."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta,
mieheltд rehelliseltд, suoraselkдiseltд.
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat,
vaan jддtд jдrven Kцyliцn he eivдt murtaa saata..