Katkennut terд kдdessдni,
verivana rinnallani.
Vain tyhjд huotra maahan tallattuna
seuraa kun lдhden taas.

On vihollinen kaadettu,
voittamaton voitettu.
Veistettyд lihaani pelko jдytдд.

Tuo viima hyytдvд
nimeдni kuljettaa.
Punainen veri piirtдд
merkin maahan routaiseen.

Vuoren rinnettд
huurre kapuaa.
Kuin hetkeддn odottaen
laelle kotka vain jдд.

Taas vaihtaa tuuli suuntaa,
se vainajia syleilee ja kivet murentaa.

On metsд autio
ja pilvet paenneet.
Katson henki hцyryten
kun kaikki hiljalleen jддtyy.

Vain viima hyytдvд
nimeдni kuljettaa.
Lopulta tiedдn sen
mitд tulin tдyttдmддn.

Vuoren rinnettд
taivas kuristaa.
Pelotta tarkkailee hдn
jonka siivet vielд kantavat.

Yksin tuulta vastassa
seisoo orpo taistojen.
Siintдд metsд keihдiden
rannassa taivaan punaisen.

Se raivo lailla ukkosen
silpoo rivit nцyrtyvien.
Sudet talosta kuoleman
suovat henkдyksen viimeisen.

Yksin tuulta vastassa
on lapsi tuon teurastuksen.

Ei vanhus sano sanaakaan,
vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat.

Multaan hautaan kappaleet
raudan vдsymдttцmдn.
Matkan lopussa ei jдljelle jдд mitддn.

Vielд viima hyytдvд
lauluani kuljettaa.
Merkki routaisessa maassa
aikaan katoaa.

Vuoren rinnettд
huurre kapuaa.
Kuin hetkeддn odottaen
laelle kotka vain jдд.

Siivet revitty mutta kynnet valmiina
loppunsa kohtaamaan.

Sodan maailmaa
pimeys kuristaa.
Pelotta tarkkailee hдn
jonka silmдt vielд nдkevдt.