raunioita tuhotun kaupungin vierestд katsellen
vai ylдpuolella auringon eksyneenд taivasta halkoen?
koska kuoli tuo kurja olento, tiedд en

kynnet selдssддn hetken levдhtдд
kasvot hiekassa hetki katoaa

liian kauas katseensa hamuaa
kun eivдt kotkatkaan pilvissд lennд
on rauta voimaton aikaa vastaan
kaikki aseensa joutuvat laskemaan
ja kaiken turhuuden unohtaen
suohon pддtyy vielд tдmдkin

vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien
ylдpuolella auringon tyhjyys olkoon maa tддltд karkoitettujen

kynnet selдssддn hetken levдhtдд
kasvot hiekassa hetki katoaa

hitain askelin liian kaukaa
moni itselleen aarteita saalistaa
on rauta voimaton aikaa vastaan
kaikki lihassaan joutuvat kitumaan

turha on vдsyneen odottaa
kuka valmis on matkastaan luopumaan
tдllд tiellд ei kukaan kulje meitд vastaan

lopulta aika palkitsee
minkд ajassa ihminen kдrsii
kuolema kalventaa kaikkien kasvot
jдttдд ruumiit kynsiin korppien
miekasta nielet veren jonka lasket
suohon pддdyt vielд sinдkin

puiden oksilla, vuorten rinteillд
istuvat vaiti nuo hahmot
vain odottaen ettд polvillesi putoat
ja kasvosi hiekkaan painat
et enдд liiku, silloin tiedдt...