astu saliin kadotuksen
tдnne varjotkaan eivдt sinua kutsu
kuuletko, tunnetko mitддn?
joku hengittдд kiivaasti hamuten ilmaa
kuiskaukset kaikuvat loputtomasti
tiedдt ettei tддllд ole ketддn

niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit
vai henkesikц jдttдisit?

tдssд maailmassa ei ole mitддn
ei tyhjyydessд elдmдд jдljellд
ne joita pelkддt eivдt pelkдд ketддn
olet yksin etkд tiedд missд

hiljaiset askeleet kaikuvat syvissд vesissд
kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

alla puiden kuolleiden oksien
istut kuunnellen kuolleita lintuja
yц ei anna uskoa mihinkддn
ruumiisi tдrisee kylmдstд
etkд lцydд tietдsi takaisin
kun silmдsi vihdoin tottuvat pimeддn

hiljaiset askeleet kaikuvat syvissд vesissд
tunteja laskien kulkee hдmдrд varjoina
pisarat pirstovat polkua maailman reunalta
kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

tдssд maailmassa ei ole mitддn
ei tyhjyydessд elдmдд jдljellд
ne joita pelkддt eivдt pelkдд ketддn
olet yksin etkд tiedд missд
ja silmдsi ovat tottuneet pimeддn

taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kдtensд
pisarat pirstovat polkua pimeдn reunalta
huomenna auringon alla kaikki on kuollutta

Jotunheim

nuo valkoiset kentдt tдtд maata hallitsevat
jддn vдlkehtiessд hiljaa itkevдt
kaiken kuolevaisen ajat muistavat

halki pohjoisen kirkas taivas siintдд
metsдn huuruun saattaa kylmдllд sateellaan
tдhdet taakseen kдtkee, meren tuleen sytyttдд
ukkosellaan vuoriakin vavisuttaa
pдivдt seisauttaen цisin raivoten

kauan ovat pilvet kulkeneet
rauhatta vetten pддllд velloneet
jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa
meitд vain riepottaa virta mukanaan

nuo valkoiset kentдt yцtд hдikдisevдt
hiljaiset jдttilдiset jддstд ja kivestд

maan kylmдn kauniin saa tuuli hajottaa
ja ikuinen virta lumena sataa
lakeudet ainiaan vailla asujaa
tahtoonsa jддkylmд tuuli maan kauniin taivuttaa

kaukana viima pilviд ajaa
kallioihin suruisat sдkeensд kirjoittaa
taivas eksyttдд vдsyneen vaeltajan
jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa
niin kiroavat jдttilдiset jддstд ja kivestд
ei tдstд kukaan kдy

vaikka puut tuhkaksi palaisivat
vaikka ranta karkaisi veden taa
ei tдtд maata voi ihminen omistaa