Luen
Kaupunki pimenee,

tyhjyys raiskaa harkiten

ymprill arkihuoneen.

Jossain kaukaisessa

pimeyden helmassa,

sulottaren ruumiissa

nyt sdekeh palaa



Luen,

olen yksin ja luen

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseni uhmaan.

Luen,

olen yksin ja luen.

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseni uhmaan.



S kirjoitit kirjeen

salaa kaikilta muilta.

Avasit tunteiden tulvan ja vannoit

totuuden silmien sineen.

Vapaus ja ylpeyden vankeus

vaivaa vastaanottajaa.

Aika kuluu ja sen henki

janoaa rakastajaa.



Luen

olen yksin ja luen....